Urho Kekkosen kansallispuiston länsiosissa syksyllä 2022
ฝัง
- เผยแพร่เมื่อ 23 ส.ค. 2024
- Vuoden viimeinen retki tuli tehtyä helpompikulkuiseen maastoon kuin edelliset. Ruskan kannalta paras viikko oli niin sateinen, että lykkäsin lähtöä viikolla. Sään kannalta valinta oli oikea, mutta ruskan kannalta huono: lehdet oli pääosin pudonneet puista. Maassa ruska kuitenkin aina säilyy ja muutamat revontulet ja laaksoissa makaava usva, sekä hienot havumetsät teki taas hyvän retken.
Tykkäsin! Ehkä yksi parhaimpia videoitasi ❤
Kiitos.
Kiitos Jouni todella kauniista ja kiinnostavasta videostasi. Niin moni näkymä oli kuin upea taulu. Joutsenfriikki kiittää erityisesti laulujoutsenosiosta. Jokin jo joutsenen äänestä saa sykkeen nousemaan, positiivisella tavalla. Soisten paikkojen kasvien värit loistivat kuin kulta. Mitäpä, jos jättäisit kellon kotiin seuraavalla reissulla 😉
Kiitos taas kehuista. Joutsenet on tullu tutuiksi kun niitä levähtää joka kevät tuossa lähijärvellä. Äänistä jo tietää milloin jotain tulee tapahtumaan ja osaa olla kameran kanssa valmiina. Kelloa mulla itse asiassa ei ole ollut vuosiin vaan katson kännystä aikaa mutta sama asia... ja näkee sen päivän loppumisen auringostakin. Syksyn retkillä mulla on ajatuksena leiriytyä aina jonkun avoimen paikan ääreen; jos revontulia tulee niin niitä on helpompi kuvata kuin metsän keskeltä. Näitä lampia ja soita mä etsin etukäteen kartasta ja koitan ehtiä yöksi sellaisen luo. Kesällä on helpompaa kun päivännäköä riittää. Pitäisi vähitellen oppia kulkemaan ilman etukäteen suunniteltua reittiä. Siinä ongelmaksi tulee se, että kotiväki ei tiedä, mistä mua lähdetään etsimään, jos mä katoan. Joten päivämatkoja on ensi syksynä vain suunniteltava lyhyemmiksi tai hommattava se inReach mini niin voi matkan päältä ilmoittaa kotiin missä mennään. Tosin kännyihinkin on lähivuosina tulossa satelliittipuhelin ominaisuuksia, pitää seurata alan kehitystä.
Kiitos jälleen hyvästä vaellusvideosta!Pidän erityisesti tuosta rauhallisesta tunnelmasta ja viipyilevistä maiseman yksityiskohtien näyttämisestä.
Kiitos. Mukava kuulla, että tunnelma välittyi. Siellähän on ennen kaikkea rauhallista.
Erinomaista, persoonallista työtä. Kuvaus hengittää syvään ja rauhallisesti. Äänimaisemat ja puheen selkeys huippuluokkaa. Oli ilo olla mukana!
Kiitän. Maisemaa koitan näyttää, sitä sinne itsekin lähden katsomaan. Äänet olen saanut toivottavasti haltuun jos en enää sählää mikin tuulisuojan kanssa. Editointiohjelman vaihdoin toiseen kesällä ja siinä on monipuolisemmat mahdollisuudet säätä ääntä. Se, että en käytä musiikkia antaa nähdäkseni aidomman kokemuksen katsojalle.
Kiitos 👍 Kaunista ja ihanan rauhallista luonnon kuvausta - reposet, sumut, sumupilvet, vanhat metsät yms. Liikuntarajoitteinen kiittää, et pääsi näkemään tuon kaiken 😊
Kiitos. Hyvä että pystyn olemaan avuksi ja iloksi.
Kiitos taas leppoisasta vaellusfilmistä 🙂 Ukk puisto on upea 🌲
Kiitos kommentista. UKK on monipuolisin, tuntureita, jokilaaksoja, järviä, soita, kuusi- ja mäntymetsiä. Aika isolla alueella mutta muutaman päivän sisällä käveltävissä.
Kiitos kauniista ja tunnelmallisesta videosta. Tuttuja Kekkospuiston maisemia on kovin mieluista katsella.
Kiitän. Hyvä kun kelpasi.
Olet käynyt joissain samoissa paikoissa kuin minä ensivaelluksellani 2022. Kiitos videoista, olet esikuvani, rautapappa!
Kiitoksia. Tuosta on helppo aloittaa, julkisillakin pääsee ihan tunturin viereen ja maasto on varsin helppoa. En oikeasti ole mikään hyväkuntoinen, mutta kun sen kuntonsa tietää niin hyvin pärjää kun sen mukaan kulkee.
Viitseliästä kuvausta, paljon mielekästä katseltavaa - ei näihin retkivieoihin taida koskaan väsyä. Kiitokset ja jatkoa odotellen!
Kiitoksia. Vuosikausien valokuvausharrastuksen takia kuvakulmien hakuun on tullut rutiinia eikä toiminta tuolla maastossa ole niin aikaa vievää kuin yleensä luullaan. Toki se lyhentää päivämatkoja, varsinkin jos tulee jotain poikkeuksellisen hienoa vastaan, kuten tällä retkellä laaksoissa liikkunut usva. Ensi kesän retkikohteet jo suunnitteilla.
Kiitos hienosta vaellus retkestä, oli mukavan leppoisaa näin nojatuolissa istuen vaeltaa.
Onnistuneita retkiä ja onnellisia päiviä sinulle uuteen vuoteen.
Kiitos. Nojatuolissa itsekin vaellan enemmän kuin maastossa. Tällaisten videoiden tekijöiden määrä tuntuu olevan kasvussa joten katsottavaa riittää. Ensi kesälle on suunnitteilla jo muutamia retkiä, kohteita riittää vielä tutkittaviksi.
Tunnelmakuvia! Hienosti vyöryvät usvaverhot tunturissa.
Noi usvat oli tosiaan taianomaisia. Olen nähnyt kuvia tuollaisesta, mutta omalle kohdalle ei ole aiemmin sattunut.
Olipa hieno vaellusvideo jälleen... Olispa saanut olla mukana, no onneksi sentään näin videon välityksellä. Kiitos siitä! Ja olipa muuten hienot värit noissa revontulissa... miltä sitten näyttivätkään luonnossa.
Kiitoksia. Revontulet näyttää mun silmillä useimmiten harmailta, joskus vaikea erottaa pilvistä. Kamera, kun ei sopeudu silmän tavoin pimeään, näkee värit kirkkaan vihreänä, joskus mukana punaista tai violettia. Nyt kameran takanäytöltä katsottuna vihreän lisäksi näytti olevan punaista, tietokoneella katsottuna oli violettia. Koitan editoidessa vähentää värikylläisyyttä, että vastaisi paremmin silmän näkemää.
Kiitos upeasta videosta! Sait kaipaamaan itsekin taas uudelleen noihin samoihin maisemiin.
Kiitos. Noi maisemat on onneks helppo saavuttaa, siis sinne vain jos kunto kestää. Vaikka olen toistakymmentä kertaa tuolla liikkunut, on käymättömiä nurkkia vielä, löytöretkeilyn hengessä aion niitä vielä joskus käydä tutkimassa.
Todella hienoa retkeily videota, ainu mikä hieman häiritsee ,on tausta kohina
Kiitos. Kohina on kameran ominaisuus. Ostaessa jo tiesin, että sellainen lievä taustasuhina on, mitä on vaikea saada editoidessa pois. Jos on muuta ääntä, niin se peittyy helposti sen alle, näin syksyisin maastossa on vain niin hiljaista, että se tulee helposti esiin.
Taimelampi myös hieno paikka. Syksyllä -21 tuli nukuttua siellä yksi yö. Viereisen lankopään rinteessä oli 🐻 kaivama pesäkolo. Kiitos filmistä. Kategoriassaan huippua.
Kiitos. Hienoa löytää tuollainen. Ihmiset kulkee pääasiassa kämppien välisiä polkuja pitkin ja väliin jää paljon rauhallisia alueita jossa suuremmatkin luontokappaleet pystyy olemaan piilossa. Taimenlammen tulipaikka on muistaakseni poistettu käytöstä, sekin rauhoittaa aluetta.
Kiitos taas Jouni videosta. UKK on kyllä kaunista seutua.
Ai niin, mites se tukevampi tuulensuoja keittimeen, heh.
@@Kar1heikk1 UKK on monipuolisinta. Tuulisuoja tosiaan, toi alumiinivuoka on tukevampi kuin alumiinifolio😀 Ei välttämättä enää ens kesänä käytössä, murtuu helposti mutta näyttää kestävän viikon. Jos ei tuuli vie😃
Hienoa kuvausta. Hienoja maisemia. Kyllä oot tosi vaeltaja.
Kiitoksia kehuista.
Sehän oli taas Jounimaisen hieno video ja reissu, kiitos että saimme olla pikkutytsyn kanssa mukana 😊👶
Kiitti. Hyvä että uutta retkeilijä sukupolvea on tulossa.
@@jouniriihela4317 katsotaan rauhassa, voihan siitä kasvaa kunnon kaupunkihipsterikin 😁
@@KelojaLuonnosta Niitäkin tarvitaan maailmassa.
Kiitos Jouni hienosta viedosta tuttuihin maisemiin. Metsämaisemat olivat erityisen hienoja ja kauniisti sommiteltu. Taimenlampi on hieno paikka, myrsky runteli sen pohjoispuolen metsiä jossain vaiheessa. Täytyy panna tuo kehumasi metsäalue korvan taakse. Metsät ovat yksi syy, miksi viihdyn erityisen hyvin Koilliskairassa. Olet siis vaeltanut 1960-luvun lopulta lähtien. Mitkä ovat mielestäsi suurimmat muutokset vaeltamisen suhteen ja oletko ollut aina kumisaapasvaeltaja (kuten minäkin)? Oletko vaeltanut yhtäjaksoisesti kaikki nämä vuodet, reissuja on varmasti kertynyt paljon plakkariin? Mikä on sinun mieleisin erämaa ja miksi? Vinkkinä voisin todeta, että positiivisempi kerronta maastossa voisi vielä nostaa videoiden tunnelmaa. Hyviä reissuja edelleen!
Kiitti pitkästä kommentista. Mun nähdäkseni UKK:n tunturialueen etelälaidan metsät on hienoja, En ole läheskään kaikkia kolunnut, mutta huonoa kohtaa ei ole tullut vastan. Se on kuusimetsien pohjoisrajaa, mulle pohjoisen kuuset tuo erämaan tunnun, varsinkin tuolla missä ne yhtyy tuntureihin. Se on mun mieluisinta retkeilyaluetta. Ensimmäisiä retkiä tein tosiaan isän kanssa tuolloin, vähän myöhemmin kavereiden kanssa ja sitten vaimon kanssa. Sitten tuli parinkymmenen vuoden tauko ja kymmenkunta vuotta sitten aloin elvyttelemään vanhaa harrastusta. Nuorempana kulki saappaiden lisäksi jonkinlaisen lenkkarit aina mukana, ne oli pääasialliset jalkineet ja saappaita käytettiin ainoastaan purojen ylityksiin. Jossain vaiheessa kyllästyin niihin jalkinesulkeisiin kun puolen kilometrin välein sai vaihtaa kenkiä eestaas. Nyt kuljen polyuretaanisaappaissa ja vesistöjen ylityksiin on feikkicroksit. Olen kuitenkin miettinyt muitakin vaihtoehtoja koska näissäkin on huonot puolensa. Suurin muutos lienee varusteiden ja ruokien keveneminen, myös elektroniikka on tullut vahvasti mukaan. Suosituimmilla alueilla ja reiteillä riittää ajoittain ihmisiä niin, ettei oikein voi puhua erämaan rauhasta. Hetken mietin tässä näkyykö kaupungistumisen myötä tapahtunut luonnosta vieraantuminen tuolla, mutta kyllä vaelluksille mun kokemuksen mukaan suuntaa edelleen ne, jotka siitä luonnosta osaa nauttia. Ennenkin oli niitä jotka ei osannu. Tohon positiivisuuteen pitää kiinnittää huomiota, piti oikein vaimolta tarkistaa, näistä kuulemma saattaa saada käsityksen, että menee huonommin kuin oikeasti menee. Olen koittanut välttää maiseman kehumista, luotan siihen, että katsoja sen huomaa, liiallisena se vain tuntuu teennäiseltä. Toki tässä on joku raja, jota mä en oikein löydä. Tuntuu myös tärkeältä kertoa, että aina ei aurinko paista ja on kylmä, ettei kukaan kokematon lähde tuonne asenteella, että eihän se ole muuta kuin lähtee ja menee. Hyviä reissuja myös sinne, ensi kesä jo suunnitteilla.
Mukava reissuvideo taas 👍ja hienoa kuvausta..ehkä vähän "löysempi" aikataulu antaisi enemmän mahdollisuuksia ja vähentäisi kiireen tuntua..? Kävin lokakuun alkupuolella Inarin korkeudella,silloin oli viimeisetkin lehdet irronneet ja eräänä iltana leimusi taivaalla toistaiseksi komeimmat(vihreät) revontulet mitä on kohdalle sattunut..Hienoa retkiaikaa tuo myöhäissyksykin.
Aikataulu on tosiaan ihan itse laadittu ja syyllinen sitä myöten selvillä. Täytyy vain oppia vielä hidastamaan vaikka alkaisi tuntua siltä, että ei kerkiä mihinkään. Oikeastihan siellä ollaan koko ajan perillä sen jälkeen kun poistutaan tieltä. Pitäisi ajatella, että hitaasti kulkeminen on laatua määrän kustannuksella. Myöhäissyksyssä on puolensa, joskus pitäisi lähteä katsomaan ensilumia kun vedet on vielä auki ja kävellen pääsee.
Niinhän se on..Voisi olla hieno retki sekin..
Aamulla termariin keittää lämpimän veden.. Päivälliselle saapi tunnissa sitten lämpimän ruoan jos pussijuttuja tekee (tarvi kylmää syödä)..
Termari on mun mielestä sulan maan retkillä turhaa painoa. Tunnissa saa lämpimän ruoan ilmankin. Mustikkasopan ja myslin syön mielelläni kylmänä, maistuu paremmalta. Syyskylmillä kyllä pyrin lämmittämään senkin, muuten hiipii kylmyys kroppaan, varsinkin jos syömisen päälle jää leiriin. Mutta kiitti mielipiteestä, tuokin varmaan sopii monelle.
Hienosti pääsee loppusyksyn fiilikseen UKK maisemissa. Näin talvella mukava katsella ja suunnitella tulevan syksyn vaelluksia.
Kiitän. Toivottavasti mun käymistä paikoista ja reiteistä on apua suunnittelussa.
30:46 ellen nyt ihan erehdy, niin kuvassa taitaa näkyä Ruotmuttipään huiput? Sokosti jää mielestäni kuvasta vasemmalle.
Kiitti huomiosta. Taidat olla oikeassa, ei näytä Sokostilta. Katsoin näköjään huolimattomasti joko jo paikan päällä tai editoidessa.
Jep, Sokostissa on enemmän paljakkaa. Kiitos videoista, tässähän alkaa kohta virittäytyä sesonkiin.
@@Julle83Meni sentään Luirojärvi oikein😀. Maastossa varmaan tuon ymmärsin, editoidessa on päässyt ilmansuunta unohtumaan. Kolmen kuukauden päästä tosiaan voisi olla jo maastossa, jos lumet suo. Voisi alkaa kuivaamaan ruokia ja alkaa käymään varusteita läpi.
Upeita kuvauskohteita ja yksityiskohtia. Ilo oli katsoa.
Kiitos. Mulle on ilo kulkea tuolla ja kuvata eteen sattuvia näkymiä.
Jotenkin hassun näköistä kuinka paljon kuviin on kuusia tuolta mahtunut. Lähinnä Hammastunturin puolta tuli viime kesä kuljettua, niin ero sinne kuitenkin on aikamoinen, vaikka kilometreissä matkaa ei paljon olekaan.
Kuusimetsän raja on itseasiassa Hammastunturin erämaa-alueella pohjoisempana kuin Kekkospuistossa. Sielläkin eteläosat on kuusivaltaisia. Joku on sanonut, että raja mäntymetsiin olisi hyvinkin jyrkkä. Itse kävin kesän alussa alueen eteläosissa juuri tuon kuusivaltaisuuden takia. Ensi kerralla varmaan pohjoisosiin missä on tuntureita.
Niinhän se siellä kummallisesti kiemurtelee. Itellä on vielä tuo Hammastunturin erämaan lounaiskulma melko kokonaan käymättä, Kultalan reittiä lukuunottamatta. Viime kesänä oli tarkoitus käydä Kutturasta länteen sitäkin katsomassa, mutta ei se aika näköjään kaikkeen riitä. Sen sijaan Suomen pohjoisinta kuusimetsää Sarmikuusikossa tuli käytyä elokuussa katsomassa. Kyllä se raja sielläkin melko teräväpiirteinen oli - ensin oli, että kas tuossa nyt on kolme kuusta yksinään ja sitten seuraavan nyppylän takana niitä olikin jo kokonainen metsä.
@@calmjm Sarmikuusikko on mulla vielä käymättä, suunnitteilla kyllä. Itse lähdin alkukesän Hammastunturin retkelle Kutturasta. Taimenjokivarsi oli hieno, kulkee paikoin pienten jyrkänteiden välissä, suosittelen. Muuten metsät oli aika kuoppasia kulkea, kuusimetsien tapaan. Soitakin riitti mutta tarkalla kartanluvulla ne oli helppo kiertää.
Yksi mielestäni kauneimmista videoistasi, värejä laidasta laitaan ja tykkäsin Urkki-puiston ruskantaitteen tunnelmasta, joka välittyi. Kuriositeettina oli kiva nähdä Niilanpään päivätuvan maastoa sulan maan aikaan valoisalla; kävin siellä viikko ennen joulua -20 asteen pakkasessa otsalampun valossa. Siinä ei ollut aikaa muuta kuin löytää tupa ja laittaa pika-pikaa klapia kamiinaan.
Kiitos, hyvä että tunnelma välittyi. Tuossa Niilanpään telttapaikan valinnassa olisi pitänyt ottaa huomioon, että tuollainen hiekkainen kohta on se kaikista kylmin paikka laittaa teltta. Vilu puski alhaalta päin ja sai miettimään paremman makuualustan hankkimista. Pakkasta vain -1 eli ei mikään kylmä edes. En aamulla enää kuvannut mitään kun oli aikainen lähtö, että ehti ajaa päivän aikana etelään ja tämä jäi siten mainitsematta. Samoin kuin viimeisen yön puolen taivaan peittävät revontulet, jotka jätin kuvaamatta.
Tulien tekeminen ollut minulle aina tärkeää, iltanuotiolla mukava fiilistellä päivää. Sinä et näytä harrastavan. Aikaisemmin, 70-luvulla tuli jopa rakovalkeita tehtyä, jopa maakeloista. Hyi, hyi nykyisin.
Tulen teko kuuluu mulla kotiin, ei harrastuksiin. Talo lämpiää puilla ja olen ihan tyytyväinen kun lämmityskausi alkaa loppumaan, ehtii tehdä kaikkea muutakin. Olen toki varautunut tekemään tulen maastossa jos vaikka kaasu loppuu tai kylmetyn pahasti. Illat saan kulumaan kameran kanssa ympäristöä tutkien.
Rakotulet on nykyään tosiaan pannassa. Isäni huomasi jo 60-luvulla, että kelot alkaa vähenemään Luirojärven länsipuolelta. Siihen saakka hän kavereineen jopa kaatoi keloja rakotuliksi. Siihen aikaan tällainen huvikseen metsissä kulkeminen oli harvinaista ja puuta riitti. Varusteina oli loue ja Korean sodan ylijäämävaraston makuupussi. Makuualustana kuusen havuja, rangat käytettiin louteen pystyttämiseen. Rakotuli oli oikeastaan fiksuin tapa säilyä hengissä läpi talvisen pakkasyön. Muutaman kerran se oli kuulemma siinä ja siinä, uni ei tullut, mutta henki säilyi. Pieniä paleltumia tuli aina jollekin porukasta.
Kunnon makuupussi -30 ja ilman vaatteita pussiin.. Toimii kaikissa keleissä jos pakkasta..
Tuollainen makuupussi vaatii myös oikeasti kylmän sään, muuten tulee hiki ja sitä myöten kylmä. Mieluummin syyskeleille sellaiseen tarkoitettu pussi ja jos tulee vilu niin lisää vaatetta päälle. Yleensä merinokerrasto riittää mulle. Makuualusta voi kyllä olla paras mahdollinen läpi vuoden, se on tällä hetkellä mun yöpymisen heikoin lenkki.