Ihania ajatuksia teillä lasten määrästä. Täytyy todeta koskaan ei voi tietää vaikka luullaan lasten olevan terveitä tällä hetkellä. Näin minäkin luulin oman lapsen olleen pieni. Yllättäen 6 luokalla selvisi älyllinen kehitysvammaisuus, autisminkirjo ja sopeutumiskäyttäytymisen häiriö. Tällä hetkellä olen omaishoitaja tyttärelle. Tuntui että koko maailma pyörähti ympäri kun diagnooseja ruettiin lyömään pöytään. Tytär oppi puhumaan 1.5 vuotiaana 3 sanan lauseita ja kaikki neuvolan testit suoritti mainiosti läpi. Näin meni minulla Luotto kettutesteihin,lumiukkotesteihin ym..Eivät kyllä anna todellista kuvaa lapsen taidoista. Jokaisesta päivästä pitää osata olla onnellinen vaikka vaikeita päiviä on paljon. Mutta silloin kun niitä erittäin hyviä päiviä pitää nauttia täysin rinnoin.❤
Sanoisin, että pitäkää jokusen aikaa taukoa ja toivottakaa sitten kolmonen tervetulleeksi. Kun sisarukset ovat isompia, hekin osaavat sitten jo eri tavalla elää mukana vauvan odotusta. Itse olin aiemmin vahvasti sitä mieltä että kaksi riittää hyvin. Elämä oli erittäin täyttä ja monenlaisia haasteitakin oli siinä ohessa. Tavallaan omille lapsille on voinut antaa vuosien varrella yksilöllistä huomiota ja kun kasvoivat kouluikään, elämä on ollut varsin helppoa. Yhtäkkiä ollaan siinä tilanteessa että lapset on yläkoulussa, itse 37v. ja tajutaan molemmat miehen kanssa et kaipuu vähintään yhteen pieneen on kova. Koemme molemmat myös vahvasti, että omat lapset on aarteita, jotka seuraavat läpi elämän mukana tavalla tai toisella. Mitään yhtä arvokasta ei voi saada, ei rahalla hankkia. Jos aiemmin saimme lapset hyvin helposti, nyt ei enää niin olekaan..🙄 Emmekä tiedä saammeko kolmatta enää ollenkaan. Ikä tuo omat tehtävänsä kai. Eli: älkää tehkö kuten me, että venytätte liian pitkälle mietinnän, toki lapsettomuustaustalla ymmärrättekin sen.
Joo varmasti selkenee asiat kun aikaa kuluu. Juuri tässä hetkessä jatkuvien yöheräilyjen ja taaperon pienen uhman kynnyksellä, niin ei kyllä ole mitenkään tasapainoisin tilanne tehdä päätöksiä perheen tulevasta koosta! 🤣 Eikä onneksi vielä tarvitse sitä tehdä. 😊
Meille oli heti selvää myös, että toivotaan kahta lasta. 🥰 Mutta odotellaan, että saisin opena jatkaa edes toisen vuoden samassa koulussa. Sitten ois ehkä toivoa virkaan, vaikka tulis raskaaksi. Ilman opetyön määräaikasuuksia (eri kouluissa), saatettais yrittää nopeemmin. 👀 Mutta sama tilanne, että 2-3 toivotaan, mutta ei olla siitä kolmannesta varmoja. Ensin täytyy nähdä, saadaanko vielä toinen ❤️ Ja siis mäkin haaveilen jo synnytyksestä, mutta koin jo synnärillä ollessa sen mukavaks kokemukseks - ainakin ennen pahimpia kipuja ja puudutteiden jälkeen. Oli siis kyllä itellä niin positiivinen kokemus, vaikka tietysti oli kipuja. Jotenkin se oli silti siedettävää epiduraaliin asti, kun oli jossain omassa kipumaailmassa 😅
Siis ihana toi kohta kun puhutte romantisoinnista🤣 täällä ihan sama. Kuukausi sitten puhuin, että kauhein kokemus ikinä enkä tiedä miten voisin synnyttää uudestaan alateitse, vaikka lapsia lisää myöhemmin toivommekin.. nyt kadehdin myös ihmisiä ketkä on menossa synnyttämään ja myös kaipaan muka raskaana oloa vaikka odotin kokoajan et se loppuu vielä yhdeksän viikkoa sitten😂 ihmeellistä 🤣
Mulle kuulostaa, että teille olisi vielä kolmas tulossa 🥰 mutta että ette ihan vielä ole siihen valmiita. Koska on helppoa tehdä se päätös ettei enempää, jos aidosti tuntuu että tämä nykyinen lapsiluku riittää. Mutta jännää nähdä mihin päädytte 🥰 Tärkeää kuunnella sydäntä, mutta tottakai myös järki ja tunne tärkeää olla tasapainossa. Että varmasti elämän vaikeimpia päätöksiä. Ja ymmärrän tosi hyvin.. asia mitä olen elämässäni eniten vatkannut on juurikin kolmas lapsi! Kyllä vai ei. Ja on kesken päätös ❤️ ja ihan kaikkia noita samoja puolison kaa pohdittu. Ja peilaan olaan tilanteeseen.. olen päätynyt siihen että meille olisi joku tulossa kun sydämessä kutsu on.. mutta ihan vielä ei ole aika koska ei täyttä rauhaa tai varmuutta asiasta. Pelottaa myös kehityshäiriön riskit kun olen jo 36 ja olen myös aikanaan työskennellyt kehitysvammaisten lasten kanssa. Tietää näistä liiankin hyvin... Ja meillä se tilanne että kaikki alkais ns alusta kun kuopus aloitti koulun juuri 🥰
Saa nähdä mihin päädytään. 🤭 Paljon puntarointia varmasti luvassa vielä pitkään, toisaalta ei ole mikään kiire, mutta jostain syystä ois kiva jo tietää! 😁 Kiitos viestistäsi 😍
Lisään vielä hieman. Ymmärrän nuo mietinnät lapsen mahdollisesta vammasta tai sairaudesta. Itsekin pohdin aiemmin näitä. Toisaalta, elämässä voi terveenä syntyneellekin lapselle tapahtua vammautuminen. Ja ajattelen itse että jos lapsella olisi esim. down, se ehkä rikastuttaisi vain meidän muun perheen kokemusmaailmaa, yhtä rakastettu varmasti olisi. Tokihan hyvin sairaana syntyvä lapsi olisi asia erikseen, mutta enemmän todennäköistä on että lapsi syntyy terveenä. Kaikkea hyvää teille ja pohdintoihinne. ☺️
Kiitos kun jaoitte ajatuksianne! Meillä samankaltaisia keloja kun mietimme milloin alkaa yrittää toista lasta. Kauheen vaikeeta tuntuu olevan se päätöksen teko kun ajatukset on vahvoja niin puolin kun toisin. Paras vinkki jonka ystäväni sanoi oli ”kuuntele sydämesi ääntä”. Niin kliseinen kommentti, mutta se ainakin itselleni niin sanotusti osui ja upposi❤️
Meillä menee toisinpäin, että mikäeli mies pitäisi vielä ajatuksena kivana kolmatta, niin mä olen aivan kaikin puolin itse täysin lukinnut mun maailman niin, että 2 on nyt ja se riittää, oman elämän rauhoittumista odotellen, nuorin 2v 2kk (poika) taaperoelämä on kiireistä 😅
Lapsettomuuden jälkeen tunnistan ton Aten ajatukset ettei voi tehdä päätöksiä ennenkuin tietää yritetäänkö vielä. Meillä lykättiin auton hankintaa yms. Vain sen takia että jos vielä tulisi ja se epätietoisuudessa elo oli kyllä kauheaa. Toki meidän tilanteessa toivottiin mutta varmuutta ei ollut että voidaanko saada enää mutta yllättävän paljon se vaikutti arkeen!
Ja tärkein on se ,että pitää AINA muistaa että lapsia ei tehdä . Vaan niitä saadaan ❤. Kiitos taas videosta ❤😊. Lapsi voi sairastua myös myöhemmin. Esim syöpä.....
Raffi ajatus, mutta entä jos yksi lapsi menehtyisi. Onneksi Kaikki on yksin Jumalan kädessä. 🕊️
Ihania ajatuksia teillä lasten määrästä. Täytyy todeta koskaan ei voi tietää vaikka luullaan lasten olevan terveitä tällä hetkellä. Näin minäkin luulin oman lapsen olleen pieni. Yllättäen 6 luokalla selvisi älyllinen kehitysvammaisuus, autisminkirjo ja sopeutumiskäyttäytymisen häiriö. Tällä hetkellä olen omaishoitaja tyttärelle. Tuntui että koko maailma pyörähti ympäri kun diagnooseja ruettiin lyömään pöytään. Tytär oppi puhumaan 1.5 vuotiaana 3 sanan lauseita ja kaikki neuvolan testit suoritti mainiosti läpi. Näin meni minulla Luotto kettutesteihin,lumiukkotesteihin ym..Eivät kyllä anna todellista kuvaa lapsen taidoista. Jokaisesta päivästä pitää osata olla onnellinen vaikka vaikeita päiviä on paljon. Mutta silloin kun niitä erittäin hyviä päiviä pitää nauttia täysin rinnoin.❤
Ikävä kuulla, ja täysin totta ettei näin pienistä voi tietää, että mitä vielä on edessä. Tsemppiä sinne arkeen! ❤️
Sanoisin, että pitäkää jokusen aikaa taukoa ja toivottakaa sitten kolmonen tervetulleeksi. Kun sisarukset ovat isompia, hekin osaavat sitten jo eri tavalla elää mukana vauvan odotusta. Itse olin aiemmin vahvasti sitä mieltä että kaksi riittää hyvin. Elämä oli erittäin täyttä ja monenlaisia haasteitakin oli siinä ohessa. Tavallaan omille lapsille on voinut antaa vuosien varrella yksilöllistä huomiota ja kun kasvoivat kouluikään, elämä on ollut varsin helppoa. Yhtäkkiä ollaan siinä tilanteessa että lapset on yläkoulussa, itse 37v. ja tajutaan molemmat miehen kanssa et kaipuu vähintään yhteen pieneen on kova. Koemme molemmat myös vahvasti, että omat lapset on aarteita, jotka seuraavat läpi elämän mukana tavalla tai toisella. Mitään yhtä arvokasta ei voi saada, ei rahalla hankkia. Jos aiemmin saimme lapset hyvin helposti, nyt ei enää niin olekaan..🙄 Emmekä tiedä saammeko kolmatta enää ollenkaan. Ikä tuo omat tehtävänsä kai. Eli: älkää tehkö kuten me, että venytätte liian pitkälle mietinnän, toki lapsettomuustaustalla ymmärrättekin sen.
Joo varmasti selkenee asiat kun aikaa kuluu. Juuri tässä hetkessä jatkuvien yöheräilyjen ja taaperon pienen uhman kynnyksellä, niin ei kyllä ole mitenkään tasapainoisin tilanne tehdä päätöksiä perheen tulevasta koosta! 🤣 Eikä onneksi vielä tarvitse sitä tehdä. 😊
Meille oli heti selvää myös, että toivotaan kahta lasta. 🥰 Mutta odotellaan, että saisin opena jatkaa edes toisen vuoden samassa koulussa. Sitten ois ehkä toivoa virkaan, vaikka tulis raskaaksi. Ilman opetyön määräaikasuuksia (eri kouluissa), saatettais yrittää nopeemmin. 👀
Mutta sama tilanne, että 2-3 toivotaan, mutta ei olla siitä kolmannesta varmoja. Ensin täytyy nähdä, saadaanko vielä toinen ❤️
Ja siis mäkin haaveilen jo synnytyksestä, mutta koin jo synnärillä ollessa sen mukavaks kokemukseks - ainakin ennen pahimpia kipuja ja puudutteiden jälkeen. Oli siis kyllä itellä niin positiivinen kokemus, vaikka tietysti oli kipuja. Jotenkin se oli silti siedettävää epiduraaliin asti, kun oli jossain omassa kipumaailmassa 😅
Siis ihana toi kohta kun puhutte romantisoinnista🤣 täällä ihan sama. Kuukausi sitten puhuin, että kauhein kokemus ikinä enkä tiedä miten voisin synnyttää uudestaan alateitse, vaikka lapsia lisää myöhemmin toivommekin.. nyt kadehdin myös ihmisiä ketkä on menossa synnyttämään ja myös kaipaan muka raskaana oloa vaikka odotin kokoajan et se loppuu vielä yhdeksän viikkoa sitten😂 ihmeellistä 🤣
Ihmeellinen tuo ihmiskeho ja mieli, miten välillä hieman raskaista kokemuksista tulee kivoja. 😆
Mulle kuulostaa, että teille olisi vielä kolmas tulossa 🥰 mutta että ette ihan vielä ole siihen valmiita. Koska on helppoa tehdä se päätös ettei enempää, jos aidosti tuntuu että tämä nykyinen lapsiluku riittää. Mutta jännää nähdä mihin päädytte 🥰 Tärkeää kuunnella sydäntä, mutta tottakai myös järki ja tunne tärkeää olla tasapainossa. Että varmasti elämän vaikeimpia päätöksiä.
Ja ymmärrän tosi hyvin.. asia mitä olen elämässäni eniten vatkannut on juurikin kolmas lapsi! Kyllä vai ei. Ja on kesken päätös ❤️ ja ihan kaikkia noita samoja puolison kaa pohdittu. Ja peilaan olaan tilanteeseen.. olen päätynyt siihen että meille olisi joku tulossa kun sydämessä kutsu on.. mutta ihan vielä ei ole aika koska ei täyttä rauhaa tai varmuutta asiasta. Pelottaa myös kehityshäiriön riskit kun olen jo 36 ja olen myös aikanaan työskennellyt kehitysvammaisten lasten kanssa. Tietää näistä liiankin hyvin... Ja meillä se tilanne että kaikki alkais ns alusta kun kuopus aloitti koulun juuri 🥰
Saa nähdä mihin päädytään. 🤭 Paljon puntarointia varmasti luvassa vielä pitkään, toisaalta ei ole mikään kiire, mutta jostain syystä ois kiva jo tietää! 😁 Kiitos viestistäsi 😍
Lisään vielä hieman. Ymmärrän nuo mietinnät lapsen mahdollisesta vammasta tai sairaudesta. Itsekin pohdin aiemmin näitä. Toisaalta, elämässä voi terveenä syntyneellekin lapselle tapahtua vammautuminen. Ja ajattelen itse että jos lapsella olisi esim. down, se ehkä rikastuttaisi vain meidän muun perheen kokemusmaailmaa, yhtä rakastettu varmasti olisi. Tokihan hyvin sairaana syntyvä lapsi olisi asia erikseen, mutta enemmän todennäköistä on että lapsi syntyy terveenä. Kaikkea hyvää teille ja pohdintoihinne. ☺️
Täysin totta joka sana, vaikka todennäköisyys olisi puolella, niin silti tuntuu jotenkin epävarmalta kun asioita pohtii. 🙈😊
Kiitos kun jaoitte ajatuksianne! Meillä samankaltaisia keloja kun mietimme milloin alkaa yrittää toista lasta. Kauheen vaikeeta tuntuu olevan se päätöksen teko kun ajatukset on vahvoja niin puolin kun toisin. Paras vinkki jonka ystäväni sanoi oli ”kuuntele sydämesi ääntä”. Niin kliseinen kommentti, mutta se ainakin itselleni niin sanotusti osui ja upposi❤️
Kiva kuulla, että samanlaisia pohdintoja! 😍 Kyllä varmasti sydämen ääntä voi kuunnella kun se on hieman rauhoittunut ensin. 🤭
Meillä menee toisinpäin, että mikäeli mies pitäisi vielä ajatuksena kivana kolmatta, niin mä olen aivan kaikin puolin itse täysin lukinnut mun maailman niin, että 2 on nyt ja se riittää, oman elämän rauhoittumista odotellen, nuorin 2v 2kk (poika) taaperoelämä on kiireistä 😅
Sitä se taaperoikä on. 😁 Saa nähdä mihin kompromissiin mekin päädymme! 🤭
Lapsettomuuden jälkeen tunnistan ton Aten ajatukset ettei voi tehdä päätöksiä ennenkuin tietää yritetäänkö vielä. Meillä lykättiin auton hankintaa yms. Vain sen takia että jos vielä tulisi ja se epätietoisuudessa elo oli kyllä kauheaa. Toki meidän tilanteessa toivottiin mutta varmuutta ei ollut että voidaanko saada enää mutta yllättävän paljon se vaikutti arkeen!
Kyllä, juuri auton hankinnat, lisähuoneet, työt, harrastukset ja kaikki oudot pikkuasiat tuntuvat jotenkin vaativan sen vastauksen! 😊😅
Ja tärkein on se ,että pitää AINA muistaa että lapsia ei tehdä . Vaan niitä saadaan ❤. Kiitos taas videosta ❤😊. Lapsi voi sairastua myös myöhemmin. Esim syöpä.....
No heitä varmasti turha tästä muistuttaa kun hedelmättömyys taustalla.
❤