Challenge accepted! "Eli täällä Amusa-haastattelussa Jussi Vatanen, Tuntemattoman Sotilaan lehdistönäytöksessä. Ja näyttelet elokuvassa Koskelaa niin, kertoisitko tietämättömille, että millainen henkilö on kyseessä." "No tota... Koskela on Tuntemattoman Sotilaan yksi tämmösistä, voisko puhuu nyt päähenkilöistä. Et, elokuva kertoo konekiväärijoukkueen tarinan. Koskela on sen joukkueen johtaja. Ööm, Väinö Linna kirjoittaa, tota, romaanissaan semmoisia määritelmiä mikä oli jo käsikirjoituksessakin [?] jo lähtökohta. Mut Koskela on jo Talvisodan veteraani kun Jatkosota alkaa ja se on se asia mikä erottaa Koskelan hänen miehistään, mutta sitten kun tommonen tota, sotilasjoukko vuosia on, on yhdessä niin, niin kyllähän siinä sitten hitsaantuu yhteen eri tavalla." "Joo no Tuntemattomasta Sotilaasta on tosiaan aiemmin julkaistu kaks kirjaa ja kaks elokuvaversiota, niin millainen sun suhtees tähän ilmiöön oli ennen leffaan päätymistä?" "No, mä oon tota, täytyy myöntää että mä kuulun siihen, siihen tota kansanryhmään joka on Tuntemattoman Sotilaan lukenut jo aika varhaisessa vaiheessa. Muistaakseni joskus ala-asteella mä on sen lukenut ja nähnyt niitä leffoja sieltä, sieltä lähtien, että kyllä osaan siteerata Tuntematonta jos tarve vaatii, niin tilanteessa jos [toisessa?]. Nykyään mä yritän välttää sitä ihan sen takia koska jotenkin, tota, mä arvostan sitä Väinö Linnan kirjaa niin paljon että musta se on sellasta ryöstöviljelyä jos sitä liikaa käyttää. Et jotenkin tyhmästi, tyhmästi, sinänsä mä uskoisin et tilant-, hauskoissa tota asiayhteyksissä mut silti se tuntuu jotenkin ryöstöviljelyltä. Mut et kyl mun suhde oli hyvin, hyvin läheinen romaaniin, et kyl se mä se sillätavalla tiesin ja tunsin..." "Joo, no miten sit kuvailisit tätä sun hahmoa verrattuna näihin muihin versiointeihin, et mitä samaa ja mitä eriä?" "No ihan tän taustan huomioon ottaen tää oli mulle [tuttu?] tää tota niinkun kertomus et tää roolihenkilökin niin, myös nuo aikaisemmat versiot siitä että miten se on näytelty niin, mä ajattelin... tai tulin siihen johtopäätökseen että emmä voi niitä oikein miettiä hirveesti että mun täytyy nyt vaan niinku keskittyä tähän [rooliin?], oli se niinkuin mikä tahansa rooli muukin, sit niinkun vaan yrittää päästä, päästä siihen henkilöön sisälle, ja vähän niinkun niiden kaikkien kuuluisien repliikkien taakse. Että jotenkin että minkälainen ihminen oikeesti sanoo ja et käyttää niitä lausahduksia mitkä meille on [miltei?] hokeman kaltaisia. Monille semmoisia hokeman kaltaisia juttuja. Niin, niin... niin et me päätettiin etten mä rupee vertaileen tässä, et mä en yritä ettii jotain uutta kulmaa, koska, meikäläinen tässä iässä ja tällä elämänkokemuksella eikä oman sukupolveni edustajani lähde näytteleen tohon meidän sotaleffaan Koskelaa, niin siitä tulee pakosta erilainen kun [?]. Et jos vaikka mä yrittäisin tehä siitä et mä teen samanlaisen kun Risto Tuorila teki kahdeksan - mitä se on, seitsän, kuusi tehty -, niin mä en pystyisi siihen. Et siitä tulis pakosta erilainen. Niin, sit mä ajattelin et [mun?] on vähän turha ees kaivella niitä ja löytää sieltä jotain uutta että, nyt vaan niinku omalta pohjalta ja katotaan mitä tulee." "Joo, no millaista sitten oli työskennellä Louhimiehen ohjauksessa?" "Mä olen tosi niinku, jotenkin ilonen ja onnellinen ja otettu siitä Akun tyylistä. Et sillon ku me haluttiin käyttää ja keskittyä johonkin tärkeeseen kohtaukseen niin sillon siihen käytettiin aikaa vaikka ihan loputtomasti. Aku saatto pyytää erilaisia versioita, että voisiko se lähteä vaikka [tunne/punne laahuun?] vähän erilailla tai, voisiko se muuttua näin ja, kyllä me sit tehtiin aina niin pitkään et me oltiin siihen tyytyväisiä. Et kyl mul on tosi, no, kyl mä ihailen Louhimiestä ja sitä intohimoa millä se suhtautu tähän leffaan." "Joo, no miltä sit tuntu näyttelijänä olla mukana näin suuressa projektissa joka jää mahdollisesti elämään myös tuleville sukupolville?" "Ainahan elokuvat jää elämään tuleville sukupolville, että se, se on se hienous ja kirous on siinä että kun kuvataan jotain kohtausta niin siihen pitäis ainaa pystyy siihen jokaseen hetkeen antaan kaikkensa ja jotenkin pystyy latautumaan täysillä koska tota sä et pysty muuttaan sitä enää, et se on sit semmonen, aina. Niin... niin tähän tota liittyen noi, kyl mä se tiedostin et, tää on niinku uskomaton juttu et me päästään tekeen tätä ja... tietystihän siihen yritti keskittyä siihen tekemiseen ja tajusi sen että, että mä en oo täällä mitään niinku elämyksiä sinänsä hakemassa että, työtähän tää on niinku muutkin... mut sit taas toisaalta niin, olihan se kyl, [kun?] tosi innoissaan siitä aina [ollut?] että, että tota.... No toisaalta niin, se tarkottaa et kun on noin iso tuotanto niin ne on myös aika välillä semmosta pitkäpiimäistä odotteluu päivät että, että sillä tavalla kuluttavaa oli monessa mielessä." "Niin joku tossa huikkasi että sulla oli kuuskyt kuvauspäivää, pitääkö paikkansa?" "Joo, jotakuinkin joo." "Joo, no sit ihan loppuun kysyisin vielä elokuvan ja Suomi 100 -juhlavuoden tiimoilta, että mitä suomalaisuus sulle merkitsee. Tollainen visainen kysymys." "No sehän on erittäin hyvä kysymys mihin pitäisi jokaisen pystyy vastaamaan. Hmmm... Kyllä mun mielestä suomalaisuus merkitsee sitä, että meillä on, meillä on halua ja kykyä pitää toisistamme huolta. Et me halutaan niinku, myös osoittaa se. Ja sit taas toisaalta niin, jokaisesta suomalaisesta löytyy sisua ja tarmoa, jolla pääsee läpi vaikka harmaan kiven. Sitä kai se sitten on." "Joo. Hyvä vastaus. Kiitos oikein paljon haastattelusta, ja onnea leffan pariin." "Kiitos paljon."
Olkaa niin ystävällisiä ja tekstittäkää tämmösissä karmeissa taustahälyssä tehdyt haastattelut, kolmannes menee näistä ihan tärviölle kun haastateltavan sanat eivät erotu älämölön kaaoksesta, hartaasti toivoen Tarja, Tuntematon-fani
Challenge accepted!
"Eli täällä Amusa-haastattelussa Jussi Vatanen, Tuntemattoman Sotilaan lehdistönäytöksessä. Ja näyttelet elokuvassa Koskelaa niin, kertoisitko tietämättömille, että millainen henkilö on kyseessä."
"No tota... Koskela on Tuntemattoman Sotilaan yksi tämmösistä, voisko puhuu nyt päähenkilöistä. Et, elokuva kertoo konekiväärijoukkueen tarinan. Koskela on sen joukkueen johtaja. Ööm, Väinö Linna kirjoittaa, tota, romaanissaan semmoisia määritelmiä mikä oli jo käsikirjoituksessakin [?] jo lähtökohta. Mut Koskela on jo Talvisodan veteraani kun Jatkosota alkaa ja se on se asia mikä erottaa Koskelan hänen miehistään, mutta sitten kun tommonen tota, sotilasjoukko vuosia on, on yhdessä niin, niin kyllähän siinä sitten hitsaantuu yhteen eri tavalla."
"Joo no Tuntemattomasta Sotilaasta on tosiaan aiemmin julkaistu kaks kirjaa ja kaks elokuvaversiota, niin millainen sun suhtees tähän ilmiöön oli ennen leffaan päätymistä?"
"No, mä oon tota, täytyy myöntää että mä kuulun siihen, siihen tota kansanryhmään joka on Tuntemattoman Sotilaan lukenut jo aika varhaisessa vaiheessa. Muistaakseni joskus ala-asteella mä on sen lukenut ja nähnyt niitä leffoja sieltä, sieltä lähtien, että kyllä osaan siteerata Tuntematonta jos tarve vaatii, niin tilanteessa jos [toisessa?]. Nykyään mä yritän välttää sitä ihan sen takia koska jotenkin, tota, mä arvostan sitä Väinö Linnan kirjaa niin paljon että musta se on sellasta ryöstöviljelyä jos sitä liikaa käyttää. Et jotenkin tyhmästi, tyhmästi, sinänsä mä uskoisin et tilant-, hauskoissa tota asiayhteyksissä mut silti se tuntuu jotenkin ryöstöviljelyltä. Mut et kyl mun suhde oli hyvin, hyvin läheinen romaaniin, et kyl se mä se sillätavalla tiesin ja tunsin..."
"Joo, no miten sit kuvailisit tätä sun hahmoa verrattuna näihin muihin versiointeihin, et mitä samaa ja mitä eriä?"
"No ihan tän taustan huomioon ottaen tää oli mulle [tuttu?] tää tota niinkun kertomus et tää roolihenkilökin niin, myös nuo aikaisemmat versiot siitä että miten se on näytelty niin, mä ajattelin... tai tulin siihen johtopäätökseen että emmä voi niitä oikein miettiä hirveesti että mun täytyy nyt vaan niinku keskittyä tähän [rooliin?], oli se niinkuin mikä tahansa rooli muukin, sit niinkun vaan yrittää päästä, päästä siihen henkilöön sisälle, ja vähän niinkun niiden kaikkien kuuluisien repliikkien taakse. Että jotenkin että minkälainen ihminen oikeesti sanoo ja et käyttää niitä lausahduksia mitkä meille on [miltei?] hokeman kaltaisia. Monille semmoisia hokeman kaltaisia juttuja. Niin, niin... niin et me päätettiin etten mä rupee vertaileen tässä, et mä en yritä ettii jotain uutta kulmaa, koska, meikäläinen tässä iässä ja tällä elämänkokemuksella eikä oman sukupolveni edustajani lähde näytteleen tohon meidän sotaleffaan Koskelaa, niin siitä tulee pakosta erilainen kun [?]. Et jos vaikka mä yrittäisin tehä siitä et mä teen samanlaisen kun Risto Tuorila teki kahdeksan - mitä se on, seitsän, kuusi tehty -, niin mä en pystyisi siihen. Et siitä tulis pakosta erilainen. Niin, sit mä ajattelin et [mun?] on vähän turha ees kaivella niitä ja löytää sieltä jotain uutta että, nyt vaan niinku omalta pohjalta ja katotaan mitä tulee."
"Joo, no millaista sitten oli työskennellä Louhimiehen ohjauksessa?"
"Mä olen tosi niinku, jotenkin ilonen ja onnellinen ja otettu siitä Akun tyylistä. Et sillon ku me haluttiin käyttää ja keskittyä johonkin tärkeeseen kohtaukseen niin sillon siihen käytettiin aikaa vaikka ihan loputtomasti. Aku saatto pyytää erilaisia versioita, että voisiko se lähteä vaikka [tunne/punne laahuun?] vähän erilailla tai, voisiko se muuttua näin ja, kyllä me sit tehtiin aina niin pitkään et me oltiin siihen tyytyväisiä. Et kyl mul on tosi, no, kyl mä ihailen Louhimiestä ja sitä intohimoa millä se suhtautu tähän leffaan."
"Joo, no miltä sit tuntu näyttelijänä olla mukana näin suuressa projektissa joka jää mahdollisesti elämään myös tuleville sukupolville?"
"Ainahan elokuvat jää elämään tuleville sukupolville, että se, se on se hienous ja kirous on siinä että kun kuvataan jotain kohtausta niin siihen pitäis ainaa pystyy siihen jokaseen hetkeen antaan kaikkensa ja jotenkin pystyy latautumaan täysillä koska tota sä et pysty muuttaan sitä enää, et se on sit semmonen, aina. Niin... niin tähän tota liittyen noi, kyl mä se tiedostin et, tää on niinku uskomaton juttu et me päästään tekeen tätä ja... tietystihän siihen yritti keskittyä siihen tekemiseen ja tajusi sen että, että mä en oo täällä mitään niinku elämyksiä sinänsä hakemassa että, työtähän tää on niinku muutkin... mut sit taas toisaalta niin, olihan se kyl, [kun?] tosi innoissaan siitä aina [ollut?] että, että tota.... No toisaalta niin, se tarkottaa et kun on noin iso tuotanto niin ne on myös aika välillä semmosta pitkäpiimäistä odotteluu päivät että, että sillä tavalla kuluttavaa oli monessa mielessä."
"Niin joku tossa huikkasi että sulla oli kuuskyt kuvauspäivää, pitääkö paikkansa?"
"Joo, jotakuinkin joo."
"Joo, no sit ihan loppuun kysyisin vielä elokuvan ja Suomi 100 -juhlavuoden tiimoilta, että mitä suomalaisuus sulle merkitsee. Tollainen visainen kysymys."
"No sehän on erittäin hyvä kysymys mihin pitäisi jokaisen pystyy vastaamaan. Hmmm... Kyllä mun mielestä suomalaisuus merkitsee sitä, että meillä on, meillä on halua ja kykyä pitää toisistamme huolta. Et me halutaan niinku, myös osoittaa se. Ja sit taas toisaalta niin, jokaisesta suomalaisesta löytyy sisua ja tarmoa, jolla pääsee läpi vaikka harmaan kiven. Sitä kai se sitten on."
"Joo. Hyvä vastaus. Kiitos oikein paljon haastattelusta, ja onnea leffan pariin."
"Kiitos paljon."
VAU! Sanattomaksi tässä jää! :O Kiitos sulle tästä!
Oleppa hyvä. Pari kohtaa osoittautui sentään ylivoimaisiksi.
:O
Hyvä oivallus laittaa tekstinä Jussin puhe kun taustamelun vuoksi ei kaikkea oikein tarkasti kuullut. Kiitos!
Jussi Vatanen ja Eero Aho aivan loistavia viimeisimmässä versiossa
Jumankauta kun Jussi on niin kuuma!!
koskela was my fsvorite character. rokka also. stellar acting!
Vatanen teki kympin roolin. Kirjotti ittesä suomalaisen elokuvan historiaan. Ei paha.
Olkaa niin ystävällisiä ja tekstittäkää tämmösissä karmeissa taustahälyssä tehdyt haastattelut, kolmannes menee näistä ihan tärviölle kun haastateltavan sanat eivät erotu älämölön kaaoksesta,
hartaasti toivoen Tarja, Tuntematon-fani
Mukava kaveri. Haastattelutilanteessa HIRVEÄ TAUSTAMELU. Kaikki muuten ok.