Ensimmäinen vuosi olisi myös tärkeä ja hyvä käydä läpi, koska siinä ajassa aika hyvin huomaa jaksaako kitaransoiton myöhäisherännäinen jatkaa harrastusta. Ja tärkeintä ei ole se, että jokaisesta tulisi virtuoosi vaan se, että harjoittelu antaisi iloa elämään. Aikuisen sormetkaan eivät välttämättä tahdo suostua yhteistyöhön väkisinkään. Mielestäni olisi tärkeää kertoa niistä hetkistä, milloin tuntuu, että nyt ei pääse yli ja eteenpäin millään ja kun tekisi mieli hajottaa kitara päreiksi. Ja voisi kertoa, että helppoa ei ole.
Hah, hauskasti sanottu, mutta ihan totta! En muista riittävästi ekasta vuodesta että voisin siitä enään luotettavasti kertoa. Harjoittelun iloa pitäisi ehdottomasti muistaa korostaa. Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, ei elämässä ole paljon sen parempaa kuin edetä kohti tavoitetta. Se ilo voi kantaa pitkälle myös soittamisen ulkopuolella. Mietin että hyvä tuuri mulla kävi kun löysin mieluisan kurssin joka motivoi eteenpäin ja ottamaan selvää mitä tapahtuu jos pyrin harjoittelemaan kuin oikeat kitaristit. Ei tullut virtuoosia :) mutta kokemus oli kokonaisuudessaan hieno ja opettavainen. Kurssin yksi motto oli että "Joko opit nopeasti, tai et opi ollenkaan!". Nyt kun sitä miettii, niin oikeastaan opin nopeasti, lähes kaiken opin nopeasti ja sen jälkeen taidot on hioutunut, mutta silloin se tuntui ettei mitään tapahdu, sitä oli niin malttamaton tai harjoitus väärä. Muutaman vuoden olen soitellut vähemmän joten paljon olen jo unohtanut. Helppoa sen ei kuulu olla, tai jos on, niin sitten pitää siirtyä eteenpäin.. se on aika ärsyttävää, mutta aina pitää olla tunne että on aloittelija :) silloin kehittyy.
Kiitos videosta! Motivoivaa nähdä esimerkkiä, että 2,5 vuoden harjoittelun jälkeen pääsee jo noin pitkälle soittotaidossa! Kitaroista pari sanaa, minulla oli nuorena halvin sähkökitara, mitä silloin kaupasta löytyi. Ja varmasti osasyynä miksi en jaksanut pitkäjänteisemmin opetella soittamaan sillä, oli se, että sitä ei saanut lainkaan kunnolla vireeseen ja kuulosti tosi huonolta koko ajan. Varmasti kuulosti huonolta senkin takia, että en osannut soittaa, mutta kitara oli oikeasti todella surkea. Aloitin nyt uudestaan "reilusti aikuisena" uudestaan kitaransoiton opettelun. Hommasin ibanezin (rga42fm) ja ero on selvä siihen nuoruusaikojen kitaraan verrattuna (en muista enää mikä se aiempi oli merkiltään). Ei mikään superkallis kuitenkaan, metallin soittoa tavoittelevalle hyvän hintalaatusuhteen kitara, tällä pitäisi pärjätä pidemmän aikaa, ilman että tarvitsee heti päivittää toiseen kun soittotaito lisääntyy. Eron huomaa selvästi, tämä kuulostaa heti paljon paremmalta, kuin se aiempi kitara.
Wau! Kiinnostava tarina oppimisesta, joka näkyy tuottaneen hienon tuloksen. Itse aloitin kitaransoiton harjoittelun uudelleen jäätyäni eläkkeelle. Oppiminen ei tietenkään enää ole yhtä helppoa kuin nuorempana, mutta kyllä harjoittelu tuo tulosta. Soitan lähinnä akustista kitaraa ja tavoitteena on oppia komppaamaan näppäilytekniikalla kivoja lauluja.
osaakko sanoa jos ostaisin Hangar 9 Ultra Stick 30cc ARF rc lentokoneen niin hobbytownista ettäkun tuntyy kun toi kone maksaa 300dollaria kun tuntuu että se on vähän halvantuntunen muttavideoissa näyttää hyvältä että luulisin sitä scammiksi niin onko se?
@@mcmarges9573 Itekkin tykästyin tuohon Ibanezin malliin, paitsi että väri ja pinta on mieleen niin reverse lapa, kiinteä talla ja kaula läpirungon, siinä oli kaikki mitä sillä hetkellä halusin. Hyvä juttu jos videosta tuli joku idea kokeiltavaksi, krediittiä en ota 'mun jutuista', kaikki on muilta peräisin, mutta niistä lähteistä (kuten guitarmastery) löytyykin sitten ne yksityiskohtaiset opetus- ja motivaatio videot :)
@@ilkkakoski82 Kyllä minun pitää jossain vaiheessa saada kaula läpirungon, oma on bolt-on (en tiedä suomeksi) ja se on aika tiellä. (Lavasta taas en osaa sanoa, kun oma on floikka eli en kovin usein tarvitse lapaan koskea, mikä on minusta erittäin mukavaa. :)) (mutta seuraavaa ostaessa tulee sekin pohtia enkä ole ollenkaan pohtinut tällaista).) Ja todella komea keppi, mutta pitää tunnustaa, että olen hyvin puoleellinen, kun itselläkin Ibanez. :D
@@molekyyli Juu kyllä se kaulaliitos ottaa aika paljon tilaa, toiset toki tykkää (tai on tottuneet siihen) mutta kun se on läpirungon niin mitään ei ole haitolla. Lapa on mulle ihan visuaalinen juttu, jonkin verran se vissiin vaikuttaa kun nyt ohuimmat kielet on lyhyemmät satulasta tolppaan, mutta käytännössä mulla ei oo niin hyvä ote soittoon että olisin sitä huomannut. Ergonomia vois olla vähän parempi kun virittimet käden puolella mutta silläkään ei ole mulle mitään merkitystä käytännössä, se vaan näyttää hyvälle. Lukkovirittimiä kyllä suosittelen jos on tarjolla, kerran pääsin kokeileen kun yhdessä kitarassa oli ja niitä jäi ikävä.
@@ilkkakoski82 Minulle vasenkätisenä oli rajattu valikoima, muuten olisin saattanut valita itse sellaisella kaulalla... Nyt tosin pääsen pajalle valmistamaan omaa (Veijo Rautian ohjaamana (Rautia Guitars)), niin pitää kysyä, saanko tehdä sellaista ensimmäisenä (en tiedä, onko se hankalampi kuin "kaksi-osainen" kitara). :) No, jos jäi kova ikävä, osta sellaista ja asenna/asennuta jossain? Ei pitäisi olla niin vaikeaa vaihtaa ne. :) PS: Kiva soolo. Itse en ole lähelläkään tuota tasoa. :))
Ensimmäinen vuosi olisi myös tärkeä ja hyvä käydä läpi, koska siinä ajassa aika hyvin huomaa jaksaako kitaransoiton myöhäisherännäinen jatkaa harrastusta. Ja tärkeintä ei ole se, että jokaisesta tulisi virtuoosi vaan se, että harjoittelu antaisi iloa elämään. Aikuisen sormetkaan eivät välttämättä tahdo suostua yhteistyöhön väkisinkään. Mielestäni olisi tärkeää kertoa niistä hetkistä, milloin tuntuu, että nyt ei pääse yli ja eteenpäin millään ja kun tekisi mieli hajottaa kitara päreiksi. Ja voisi kertoa, että helppoa ei ole.
Hah, hauskasti sanottu, mutta ihan totta! En muista riittävästi ekasta vuodesta että voisin siitä enään luotettavasti kertoa. Harjoittelun iloa pitäisi ehdottomasti muistaa korostaa. Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, ei elämässä ole paljon sen parempaa kuin edetä kohti tavoitetta. Se ilo voi kantaa pitkälle myös soittamisen ulkopuolella. Mietin että hyvä tuuri mulla kävi kun löysin mieluisan kurssin joka motivoi eteenpäin ja ottamaan selvää mitä tapahtuu jos pyrin harjoittelemaan kuin oikeat kitaristit. Ei tullut virtuoosia :) mutta kokemus oli kokonaisuudessaan hieno ja opettavainen. Kurssin yksi motto oli että "Joko opit nopeasti, tai et opi ollenkaan!". Nyt kun sitä miettii, niin oikeastaan opin nopeasti, lähes kaiken opin nopeasti ja sen jälkeen taidot on hioutunut, mutta silloin se tuntui ettei mitään tapahdu, sitä oli niin malttamaton tai harjoitus väärä. Muutaman vuoden olen soitellut vähemmän joten paljon olen jo unohtanut. Helppoa sen ei kuulu olla, tai jos on, niin sitten pitää siirtyä eteenpäin.. se on aika ärsyttävää, mutta aina pitää olla tunne että on aloittelija :) silloin kehittyy.
Kiitos videosta! Motivoivaa nähdä esimerkkiä, että 2,5 vuoden harjoittelun jälkeen pääsee jo noin pitkälle soittotaidossa!
Kitaroista pari sanaa, minulla oli nuorena halvin sähkökitara, mitä silloin kaupasta löytyi. Ja varmasti osasyynä miksi en jaksanut pitkäjänteisemmin opetella soittamaan sillä, oli se, että sitä ei saanut lainkaan kunnolla vireeseen ja kuulosti tosi huonolta koko ajan.
Varmasti kuulosti huonolta senkin takia, että en osannut soittaa, mutta kitara oli oikeasti todella surkea.
Aloitin nyt uudestaan "reilusti aikuisena" uudestaan kitaransoiton opettelun. Hommasin ibanezin (rga42fm) ja ero on selvä siihen nuoruusaikojen kitaraan verrattuna (en muista enää mikä se aiempi oli merkiltään).
Ei mikään superkallis kuitenkaan, metallin soittoa tavoittelevalle hyvän hintalaatusuhteen kitara, tällä pitäisi pärjätä pidemmän aikaa, ilman että tarvitsee heti päivittää toiseen kun soittotaito lisääntyy. Eron huomaa selvästi, tämä kuulostaa heti paljon paremmalta, kuin se aiempi kitara.
Wau! Kiinnostava tarina oppimisesta, joka näkyy tuottaneen hienon tuloksen. Itse aloitin kitaransoiton harjoittelun uudelleen jäätyäni eläkkeelle. Oppiminen ei tietenkään enää ole yhtä helppoa kuin nuorempana, mutta kyllä harjoittelu tuo tulosta. Soitan lähinnä akustista kitaraa ja tavoitteena on oppia komppaamaan näppäilytekniikalla kivoja lauluja.
Kyllä on harjoittelu tuottanut tulosta, ei muuta kuin tsemppiä jatkoonkin :)
osaakko sanoa jos ostaisin Hangar 9 Ultra Stick 30cc ARF rc lentokoneen niin hobbytownista ettäkun tuntyy kun toi kone maksaa 300dollaria kun tuntuu että se on vähän halvantuntunen muttavideoissa näyttää hyvältä että luulisin sitä scammiksi niin onko se?
En osaa sanoa, ei ole kokemusta sen enempää Hangar9 koneista kuin Stickeistäkään. Hauskalta tuo kyllä näyttää, taipuu vissiin monenlaiseen.
Perkele ku on komee kitara
Ite ainaki kokeilen näit sun juttuja
@@mcmarges9573 Itekkin tykästyin tuohon Ibanezin malliin, paitsi että väri ja pinta on mieleen niin reverse lapa, kiinteä talla ja kaula läpirungon, siinä oli kaikki mitä sillä hetkellä halusin. Hyvä juttu jos videosta tuli joku idea kokeiltavaksi, krediittiä en ota 'mun jutuista', kaikki on muilta peräisin, mutta niistä lähteistä (kuten guitarmastery) löytyykin sitten ne yksityiskohtaiset opetus- ja motivaatio videot :)
@@ilkkakoski82 Kyllä minun pitää jossain vaiheessa saada kaula läpirungon, oma on bolt-on (en tiedä suomeksi) ja se on aika tiellä. (Lavasta taas en osaa sanoa, kun oma on floikka eli en kovin usein tarvitse lapaan koskea, mikä on minusta erittäin mukavaa. :)) (mutta seuraavaa ostaessa tulee sekin pohtia enkä ole ollenkaan pohtinut tällaista).)
Ja todella komea keppi, mutta pitää tunnustaa, että olen hyvin puoleellinen, kun itselläkin Ibanez. :D
@@molekyyli Juu kyllä se kaulaliitos ottaa aika paljon tilaa, toiset toki tykkää (tai on tottuneet siihen) mutta kun se on läpirungon niin mitään ei ole haitolla. Lapa on mulle ihan visuaalinen juttu, jonkin verran se vissiin vaikuttaa kun nyt ohuimmat kielet on lyhyemmät satulasta tolppaan, mutta käytännössä mulla ei oo niin hyvä ote soittoon että olisin sitä huomannut. Ergonomia vois olla vähän parempi kun virittimet käden puolella mutta silläkään ei ole mulle mitään merkitystä käytännössä, se vaan näyttää hyvälle. Lukkovirittimiä kyllä suosittelen jos on tarjolla, kerran pääsin kokeileen kun yhdessä kitarassa oli ja niitä jäi ikävä.
@@ilkkakoski82 Minulle vasenkätisenä oli rajattu valikoima, muuten olisin saattanut valita itse sellaisella kaulalla... Nyt tosin pääsen pajalle valmistamaan omaa (Veijo Rautian ohjaamana (Rautia Guitars)), niin pitää kysyä, saanko tehdä sellaista ensimmäisenä (en tiedä, onko se hankalampi kuin "kaksi-osainen" kitara). :)
No, jos jäi kova ikävä, osta sellaista ja asenna/asennuta jossain? Ei pitäisi olla niin vaikeaa vaihtaa ne. :)
PS: Kiva soolo. Itse en ole lähelläkään tuota tasoa. :))