Varmaan laitteen pitäis olla ainakin yhden aamun metsässä kuuntelemassa. Ja lisäksi monessa eri kohdassa. Että tietoa tulisi luotettavasti. Ja toisaalta pitäisi ennenkaikkea olla halua ja keinoja turvata niitä ominaispiirteitä. Mutta uskoisin myös että monilla alueilla suomessa kyllä löytyisikin lintuharrastajia käymään läpi hakkuisiin menossa olevia kuvioita jos kysyttäisiin organisoidusti. Jos ajoissa tieto tulee ja uskotaan että jotain hyötyä olisi siitä saadusta tiedosta. Toisaalta esim hömppä on vielä niin tavallinen että aina kannattaa jättää sille sopivia piirteitä jos yhtään maisema on muuta kuin mäntytaimikkoa. Riittävästi vain pitäisi aina olla niitä sen kaipaamia asioita samalla kohtaa metsää. Samaten petolinnun pesän ympärille pitäisi jättää aika reilusti metsää jotta se todennäköisesti säilyisi asuttuna. Sehän se haaste usein on että ei malteta muuttaa riittävän isoa alaa harvennushakkuuksi tai muuten linnulle sopivaksi
Näin metsäammattilaisen näkökulmasta lintuharrastaja (Mannea lukuunottamatta) on lähes myyttinen hahmo, josta vain kuulee puhuttavan, mutta koskaan ei näe. Tässä olisi kyllä yhteistyöstä paljon hyötyä. Monesti harmittaa, kun leimikkoa nauhoittaessa löytyy linnunpönttöjä, muttei mitään yhteistietoja, kenelle vinkata, että metsä on muuttumassa. Pönttöpuut kyllä jätetään tyypillisesti hakkuussa vähintään pökkelöksi, jos ne vaan suunnittelija tai viimeistään motokuski huomaa. Aina ei huomaa.
Puunkorjuuseen liittyen tuli sellainen ajatus mieleen, että mikäli kaavaillulla puunkorjuukohteella on esim haukalle tai muulle isommalle linnulle kuuluvan näköinen pesä (tai pönttö), niin jättämällä PUC paikalle muutamaksi päiväksi seuraamaan äänimaailmaa saattaisi saada varmuuden lajista tai että onko pesä ylipäätään asuttu käynnissä olevalla pesintäkaudella. Tällä voi joskus olla selkeä vaikutus puunkorjuutoimenpiteiden aikatauluttamiseen tai käsittelytapaan pesän läheisyydessä.
Varmaan laitteen pitäis olla ainakin yhden aamun metsässä kuuntelemassa. Ja lisäksi monessa eri kohdassa. Että tietoa tulisi luotettavasti. Ja toisaalta pitäisi ennenkaikkea olla halua ja keinoja turvata niitä ominaispiirteitä. Mutta uskoisin myös että monilla alueilla suomessa kyllä löytyisikin lintuharrastajia käymään läpi hakkuisiin menossa olevia kuvioita jos kysyttäisiin organisoidusti. Jos ajoissa tieto tulee ja uskotaan että jotain hyötyä olisi siitä saadusta tiedosta. Toisaalta esim hömppä on vielä niin tavallinen että aina kannattaa jättää sille sopivia piirteitä jos yhtään maisema on muuta kuin mäntytaimikkoa. Riittävästi vain pitäisi aina olla niitä sen kaipaamia asioita samalla kohtaa metsää. Samaten petolinnun pesän ympärille pitäisi jättää aika reilusti metsää jotta se todennäköisesti säilyisi asuttuna. Sehän se haaste usein on että ei malteta muuttaa riittävän isoa alaa harvennushakkuuksi tai muuten linnulle sopivaksi
Näin metsäammattilaisen näkökulmasta lintuharrastaja (Mannea lukuunottamatta) on lähes myyttinen hahmo, josta vain kuulee puhuttavan, mutta koskaan ei näe. Tässä olisi kyllä yhteistyöstä paljon hyötyä. Monesti harmittaa, kun leimikkoa nauhoittaessa löytyy linnunpönttöjä, muttei mitään yhteistietoja, kenelle vinkata, että metsä on muuttumassa. Pönttöpuut kyllä jätetään tyypillisesti hakkuussa vähintään pökkelöksi, jos ne vaan suunnittelija tai viimeistään motokuski huomaa. Aina ei huomaa.
Puunkorjuuseen liittyen tuli sellainen ajatus mieleen, että mikäli kaavaillulla puunkorjuukohteella on esim haukalle tai muulle isommalle linnulle kuuluvan näköinen pesä (tai pönttö), niin jättämällä PUC paikalle muutamaksi päiväksi seuraamaan äänimaailmaa saattaisi saada varmuuden lajista tai että onko pesä ylipäätään asuttu käynnissä olevalla pesintäkaudella. Tällä voi joskus olla selkeä vaikutus puunkorjuutoimenpiteiden aikatauluttamiseen tai käsittelytapaan pesän läheisyydessä.
Erinomainen ajatus. Tätä voitaisiin kokeilla ihan käytännössä :)