วีดีโอ

Uotinen oli Vinyardin tulkkina muistaakseni 1961. Mm, Kemissä ja Oulussa he kävivät ja silloin muistan kuinka Uotisen muutama puhe, oli todella siunausta tuova. Silloin tultiin pyytämään lisää Uotisen saarnaamista. Kuitenkin Uotinen pyysi, ettei hänen osuuttaan lisättäisi.

Kunhan vaellamme samaa tietä - Tapio Nousiaisen elämä ja palvelutyö kristittyjen yhteyden puolesta Hinta 12,90 € Tapio Nousiainen oli aikansa kuuluisimpia suomalaisia sananjulistajia ja kristillisiä kirjailijoita. Kirjassa luodaan kattava silmäys hänen elämänvaiheisiinsa. Saatavuus Varastossa Määrä: Lisää ostoskoriin (norm. 35 €) Tapio Nousiainen oli aikansa kuuluisimpia suomalaisia sananjulistajia ja kristillisiä kirjailijoita. "Kunhan vaellamme samaa tietä" on hänen tyttärenpoikansa Miika Tynjälän elämäkerrallinen teos isoisästään. Tynjälä teki laajasti taustatyötä, ja kirjassa on paljon uutta tietoa. Nousiainen tunnetaan etenkin runokirjastaan "Leipää ja suolaa" ja evankeliointikirjastaan "Yksi ainoa elämä". Niistä on otettu lukuisia uusintapainoksia. Tässä elämäkerrassa kerrotaan kattavasti Nousiaisen elämänvaiheista ja pohditaan myös hänen maallista elämäntyötään tuomarina. Henkilökuvaa elävöittävät aikalaisten ja ystävien muistelmat. Nousiainen syntyi Pohjois-Savon Pielavedellä vuonna 1914 köyhään perheeseen. Hänen vanhempansa Vilho ja Anna kuitenkin kannustivat lahjakasta poikaansa opiskelemaan, ja tämä valmistuikin ylioppilaaksi Iisalmen lyseosta vuonna 1934. Tapio jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa, missä hän suoritti lakitieteen (oikeustieteen) kandidaatin tutkinnon vuonna 1938. Tapio avioitui Anja Halmeen kanssa vuonna 1942, ja heille syntyi kaksi lasta: Risto (v. 1943) ja Saara (v. 1945). Jatkosodan aikana Tapio sai varatuomarin arvon. Palattuaan sodasta vuonna 1944 Tapio alkoi työskennellä säännöllisesti tuomarina. Han sai paljon ystäviä Kuopion seurapiireissä, ja vähitellen tuli riippuvaiseksi alkoholista vapaa-aikanaan. Voimakkaan hengellisen herätyksen kautta Tapio tuli uskoon kesällä 1952, ja alkoi pian todistaa Jeesuksesta. Samana kesänä uskoon tullut Anja liittyi syystalvella 1952 hänen kanssaan Kuopion vapaaseurakuntaan. Keväällä 1953 Tapio ja Anja täyttyivät Pyhällä Hengellä. Jo vuonna 1954 Tapio alkoi tuomarin ja maallikkoevankelistan töidensä lisäksi kirjoittaa hengellisiä kirjoja. 1950-luvun loppupuolella Tapio ja Anja liittyivät Kuopion Eelim-helluntaiseurakuntaan. Noina vuosina Tapio muuttui kiivaasti opilliseksi ja jopa lahkohenkiseksi kristityksi. Niissä tunnoissa hän kirjoitti vuonna 1958 kirjan Miksi en ole luterilainen? Keväällä 1960 hän sai olla hyvästelemässä tärkeintä hengellistä isäänsä, Vapaakirkon pastori Hugo Kauria, joka opetti hänelle esimerkiksi kristittyjen keskinäisen rakkauden merkityksestä. Eri vaiheiden kautta Tapio teki parannuksen opillisesta kiihkoilustaan ja lahkohengestään. Sitten hän kirjoitti sangen rakkaudellisen ja sovinnollisen kirjan Että he kaikki olisivat yhtä vuonna 1963. Samana vuonna Tapio ja Anja palasivat Vapaakirkkoon. Tästä suunnanmuutoksesta lähtien aina kuolemaansa (vuoteen 1981) asti Tapio Nousiainen piti erityisen tärkeänä uskovien yhteyttä yli kirkkokuntarajojen. Se on varmasti täydellistä vasta taivaassa, koska kaikki kristityt ovat monin tavoin vajavaisia maallisen elämänsä aikana. On kuitenkin kristittyjä, jotka pystyvät rakastamaan ja kunnioittamaan toisiaan varauksetta huolimatta opillisista, käytännöllisistä ja henkilökohtaisista eroistaan. Se on Jumalan ihmeellistä työtä, joka saa meidät näkemään kappaleen taivasta maan päällä. Tätä ihannetta kohti Tapio Nousiainen pyrki, ja siihen hän kannusti uskonveljiään ja -sisariaankin. Nousiainen oli 1960-luvulta lähtien aina 1980-luvun alkuun asti eräs säännollisimmistä ja suosituimmista sananjulistajista ja sielunhoitajista yhteiskristillisissä Ashram -kokouksissa, joita pidettiin viikonloppuisin eri puolilla Suomea. Muiden töidensä ja toimiensa lisäksi hän ehti kouluttautua lakitieteen (oikeustieteen) tohtoriksi vuonna 1961 sekä teologian kandidaatiksi vuonna 1970. Vuosina 1970-1980 Nousiainen piti raamattutunteja yhteiskristillisillä miestenpaivillä esimerkiksi lopun ajoista, Pyhän Hengen armolahjoista ja rukouksesta Etelä-Karjalan Parikkalassa, eli Oronmyllyllä (eräs Kansan Raamattuseuran leiri- ja kurssikeskuksista). Tuon vuosikymmenen aikana miehiä osallistui noihin tilaisuuksiin noin 500-700 vuosittain. Nousiainen toimi myös Vapaakirkon hallituksessa vuosina 1971-1978, ja oli hallituksen puheenjohtajana vuosina 1975-1977. Hän joutui vuodesta 1976 lähtien tiettyihin ristiriitoihin Kuopion vapaaseurakunnassa, mikä johti hänen eroonsa Vapaakirkosta ja muodolliseen siirtymiseensä takaisin evankelis-luterilaiseen kirkkoon 1970-luvun lopulla. Käytannössä hän kuitenkin mieluiten kävi Kuopion Eelim-helluntaiseurakunnan kokouksissa, koska Anja palasi sen jäseneksi (vaikka olikin jälleen nimellisesti ev.lut. kirkon jäsen kuolemaansa (1993) asti), ja koska siihen seurakuntaan kuului useita Nousiaisen läheisiä ystäviä, kuten pastori Niilo Heimonen. Syksyllä 1977 Nousiainen jäi eläkkeelle Kuopion kihlakunnantuomarin virasta, ja lähti heti vierailulle Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, saarnaten lähinnä sikäläisille suomalaisille siirtolaisille. Matka kesti kymmenen viikkoa. Keväällä 1978 Nousiainen sai ylirasituksesta johtuneen aivoverenkiertohäiriön, minkä takia hän joutui lepäämään koko kesän 1978. Syksyllä hän alkoi jälleen epäsäännollisesti saarnata. Viimeiset vuotensa Nousiainen sai käydä kärsimyskoulua. Häntä ahdistivat sairaudet (korkea verenpaine, diabetes, eturauhasen liikakasvu, sydänvaivat sekä maksa- ja sappivaivat), ajoittainen masennus ja useiden ystävyyssuhteiden katkeaminen. Jumala kuitenkin syvensi rajusti työtään Nousiaisen hengellisessä elämässä, ja niin tämä uupunut sananjulistaja sekä kirjailija oppi luottamaan Alatien Kristukseen (käsite on ollut tuttu heränneiden (körttiläisten) uskovien keskuudessa). Noina vuosina Nousiainen jaksoi vielä kirjoittaa joitakin kirjoja, kuten evankelioimiskirjan Yksi ainoa elämä (1980), romaanin Polvesta polveen (1981), opetuskirjan Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa (1981) ja kristinuskon perusasioihin keskittyvan kirjan Kristustiellä (1982). Kaksi viimeksi mainittua kirjaa julkaistiin postuumisti (kirjailijan kuoleman jälkeen). Nousiainen sai muuttaa taivaan kotiin saatuaan äkillisen sydänkohtauksen kirjoituskoneensa ääressä 30.10.1981. Hän oli parhaillaan kirjoittamassa lopun ajoista kertovaa romaania Kun hän saapuu, jonka oli määrä kuvailla Jeesuksen toista tulemista ja tuhatvuotista valtakuntaa. Miika Tynjälä toimii muun muassa opettajana ja tuutorina sekä vaikuttaa sosiaalisessa mediassa Facebook-kirjoitustensa ja TH-cam-videoidensa kautta. Kustantaja: Päivä Osakeyhtiö Formaatti: 134 x 210 ISBN: 978-952-475-942-7 ISSN: Julkaisija: Kääntäjä: Ilmestymisvuosi: 2019

Saisiko Uotisen saarnoja lisää

Vihdoinkin, 6.7.2019, Vapaakirkon kesäjuhlilla Kuopiossa julkaistiin 1. kirjani, Kunhan vaellamme samaa tietä - Tapio Nousiaisen elämä ja palvelutyö kristittyjen yhteyden puolesta. Siunattua loppukesää ja alkavaa syksyä!

Huono äänenlaatu, mutta sisältö täyttä asiaa!

Erään Internet-sivun mukaan pastori Uotinen piti tämän saarnan kesällä 1983. Hän nukkui pois samana vuonna, joten tätä saarnaa voidaan pitää hänen joutsenlaulunaan. Past. Uotinen oli syntynyt vuonna 1904. Uskoon hän tuli 1910-luvulla ja liittyi helluntaiherätykseen. Ensimmäisen pastorin työn hän sai Kuopion Eelim-seurakunnasta jo v. 1926. Hän teki ajoittain lähetystyötä, ainakin USA:ssa ja Kanadassa. 1960-luvun alkuun mennessä hänestä tuli ns. valtakuntakristitty, ja siten hän alkoi iloita Jumalan työstä kaikkialla sekä uskoa, että Jumalan näkökulmasta jokaisella paikkakunnalla on vain yksi seurakunta - sen paikkakunnan uskovaiset. Suunnilleen vuodesta 1963 lähtien hän toimi Kansan Raamattuseurassa. Äidinisäni Tapio Nousiainen oli hänen hyvä ystävänsä.

Hups heijaa. Jos nauhoitus on tehty 1990-luvulla - niin - niin - samanlaisenahan se jatkuu tänäänkin - ei "maailmanloppua" - ei ylöstempausta ...?

Mihin katosi Leo Mellerin puheet ?

Vilho Rantanen (1899-1978) oli Vapaakirkon pastori, kirjailija ja toimittaja. Hän kirjoitti myös paljon runoja sekä tutki jo 1930-luvulta lähtien yliluonnollisia asioita ja lopunaikoja. Kiitoksia tästäkin latauksesta ja siunattua jatkoa teille!

Tämä saarna pidettiin luultavasti v. 1974 tai 1975 (Kypros jakaantui v. 1974 kreikan- ja turkinkielisiin osiin tai tasavaltoihin). Horonkylä, jossa Tapio Nousiainen saarnasi tämän voimakkaan puheen, sijaitsee Etelä-Pohjanmaan Teuvalla.

Antero Korhonen (1939-n. 2007?) oli Vapaakirkon pastori Keski-Suomen Suolahdesta. Uskoon hän tuli v. 1955 Helsingissä, amerikkalaisen evankelista Tommy Hicksin kokouksessa. Pian hänestä tuli innokas maallikkotodistaja, sitten evankelista ja lopulta pastori. V. 1966 hän sairastui vakavasti (sai hyvänlaatuisen kasvaimen selkäytimeen). Vasta v. 1973 tuo kasvain löydettiin ja leikattiin. Korhonen joutui jo varhain työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta sai silloin tällöin saarnata ja useammin toimia sielunhoitajana puhelimitse. Hänestä julkaistiin elämäkerta Jumala, minuun koskee! (Päivä Oy, 1985). Tämän saarnan hän piti v. 1974 tai 1975. Jumalan siunausta ja rohkaisua teille kaikille!

Mies puhuu täyttä totta! Hienoa kun on vielä rohkeita puhujia!

Kiitos paljon tämänkin ajankohtaisen saarnan lataamisesta! Paljon siunausta teille! Jumala armahtakoon meitä kaikkia.

Hyvä kiitos, laita ihmeessä vanhoja Leo Mellerin opetuksia lisää.

RAAMATTU EI VOI RAUETA TYHJIIN! JOHANNES 10:35 TUE JA ALLEKIRJOITA! VIIDES VALTAKUNNALLINEN RAAMATTUJUHLA JA RAAMATTUMARSSI VUONNA 2017- SUOMI 100 VUOTTA!www.adressit.com/raamattu_ei_voi_raueta_tyhjiin facebook.com/notes/juhani-starczewski/viides-valtakunnallinen-raamattujuhla-ja-raamattumarssi-vuonna-2017-suomi-100-vu/1346797228713777