วีดีโอ

Juha Ketola kirjoitti: On tapahtunut niin kuin Raamattu julistaa: ”Hän vahvistaa sinun luusi” (Jes. 58:11). STELK - Suomen Täyden Evankeliumin Liikemiesten Kansainvälinen Veljesliitto VOICE -lehti Kristittyjen liikemiesten ääni 2020 Juha ketola: ”PAPPA, ET ONNU ENÄÄ” sivut 42 - 45 Kesäisellä nuorten leirillä vuonna 2002 kaaduin hiihtäessäni vesisuksilla ja tässä rytäkässä reisiluun kaula murtui vasemmassa lonkassani. Leikkauksen jälkeen jalka jäi muutaman sentin lyhyemmäksi kuin se oli ollut ennen onnettomuutta. Tämä ei kuitenkaan ollut vaivaksi minulle seuraavan kahden vuosikymmenen aikana, paitsi että liikunta ja urheileminen jäi vähemmälle. Kiertoliike reidessä oli ’nihkeää’ ja rajattua eikä siksi innostanut minua enää osallistumaan pallopeleihin tai muunlaiseen liikuntaan. Pidin koroketta kengässäni ja kyllä jonkin verran pelailin ja kävelin ja lenkkeilinkin. Mutta keväällä 2019 tuli muutos. Heti vuoden 2019 alusta lähtien oli sydämelleni tullut voimakas ja palava halu alkaa tietoisesti ja päämäärähakuisesti tutkia Raamatusta ja mietiskellä aamuisin - ja aivan päivittäin - Jeesuksen uhri-ja sijaiskuolemaa puolestamme ristillä, Hänen hautaamistaan ja ylösnousemustaan kuolleista. Ja sitä, mitä se tarkoittaa minulle ja jokaiselle Häneen uskovalle. Jatkuvasti palasin, yhä uudelleen ja uudelleen, tähän totuuteen: Jeesus ruumiissaan kantoi kaikki syntini ristinpuuhun ja kärsi niistä minulle säädetyn rangaistuksen minun sijastani, ja minun edestäni - ettei minun itseni tarvitse synneistäni niiden rangaistusta kärsiä. Ei myöskään niistä seurannutta kirousta, kuolemaa, tuomiota eikä ikuista eroon joutumista Jumalasta. Jumalan vanhurskas säädös ja laki kuuluu, että joka syntiä tekee, sen on kuoltava. Me olemme syntiä tehneet, mutta Jeesus otti päälleen meille syyllisille kuuluneen kuoleman. Hän kuoli sijastamme ja poisti meille kuuluneen kuoleman odottamasta meitä nyt, ja ajan rajan toisella puolella toisen kuoleman muodossa; joka on kadotus ja helvetti. Joka päivä tammikuusta lähtien mietiskelin, kuinka Jeesus haudattiin ja kuinka Jumala herätti Hänet kuolleista kolmantena päivänä minun vanhurskauttamisekseni; kuinka olen nyt Jumalan julistamana Jeesuksen veren kautta syytön, kuinka minulla ei ole yhtään maksamatonta rangaistuksen velkaa jäljellä, kuinka olen vanhurskas ja puhdas ja pyhä kuin Jumala itse, ja viaton ja moitteeton Jumalan edessä. Ja kuinka nyt elän uutta ylösnousemuselämää uutena luomuksena ja uudella identiteetillä Jeesuksessa, ja kuinka Jeesus asuu nyt minussa. Mietiskelin ja toistin itselleni uudelleen ja uudelleen, kuinka Jeesus poisti meiltä hengellisen kuoleman ja lahjoitti tilalle ikuisen elämän henkeemme nyt, ja että Hän poisti ruumiinkin kuoleman lahjoittamalla meille uuden ylösnousemusruumiimme, kun Hän palaa takaisin maan päälle Taivaasta. Jeesus maistoi kuoleman edestämme ja tyhjensi koko tuomion ja synnin rangaistuksen maljan, eikä meille jäänyt jäljelle pisaraakaan juotavaksi. Syyllisyyteni on rangaistu Sijaisessani ristillä. Syytökset ovat kaikki myöhässä. Huolellisesti ja rikkaasti ja monisanaisesti mietiskellen - aivan kuten edellä kuvailin - annoin Jumalan Sanasta tulevan uskon sulautua henkeeni ja sydämeeni ja ajatuksiini. Joka aamu, päivittäin. Ja tämän jatkuvan Jeesuksen ristillä täytetyn työn mietiskelyn seurauksena aloin heräämään myös sille totuudelle, että eivät ainoastaan syntini, vaan myöskin sairauteni Hän otti päälleen ja kantoi nekin ruumiissaan ristinpuuhun. Ja yhtäkkiä huomasin, kuinka aloin haluamaan, että jalkani kasvaisi takaisin ennalleen! Kaikkien näiden melkein kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Tuo halu nousi sydämestäni suuhuni ja sanoin ääneen ensin vaimolleni Katille, että minä haluan jalkani kasvavan ennalleen. Ja me rukoilimme sitä yhdessä. Sitten kerroin pastori ystävälleni, että tämä on rukoukseni, ja me rukoilimme. Sen jälkeen aloin puhua myös lastenlapsilleni että ’pappa rukoilee, että jalka alkaa kasvamaan’. Yhdellä paikkakunnalla ollessani julistamassa Jumalan evankeliumia sanoin seurakunnan vanhimmistoveljille, että ’voidelkaa minua öljyllä ja rukoilkaa puolestani, että jalkani kasvaisi’. Ja he tekivät sen. Näin kului muutama viikko tällaista Sanasta syntynyttä halua tunnustaen, kunnes tuli maaliskuun 12. päivä 2019 ja menimme yhdessä Katin kanssa Jyväskylän STELKIN järjestämään tilaisuuteen Muurameen, johon meidät oli kutsuttu puhumaan. Illan ohjelma alkoi yhteisellä aterialla ja siinä syödessämme juttelimme pöytävieraidemme kanssa, joita olivat myös Juhani Starczewski vaimonsa kanssa. Juhani kertoili ajoista juuri uskoon tultuaan ja 90-luvun voimakkaista Jumalan ihmeteoista, ja mainitsi samalla, kuinka he silloin rukoilivat usein ihmisten jalkojen kasvamisen puolesta - ja ne kasvoivat. Välittömästi sen kuultuani sanoin Juhanille: ”Nyt tänään sitten rukoile minunkin jalkani puolesta!” Sovimme, että rukous tapahtuu samalla, kun Katin kanssa puheittemme jälkeen pyydämme niitä ihmisiä tulemaan esirukoiltavaksi, jotka sitä haluavat. Kävi kuitenkin niin, että kun tuli hetki alkaa palvella rukouksin esille tulleita ihmisiä, Juhani lähestyi minua ja sanoi, että hänellä on kiire lähteä pois ja pyysi mutkattomasti, että rukoilisimme heti. Ja me rukoilimme. Ensimmäiseksi Juhani istutti minut tuoliin, ja seuraavaksi pyysi ojentamaan molemmat jalkani lepäämään hänen käsiensä päälle. Mitattuaan silmämääräisesti jalkojeni pituuseroa, hän sitten koruttomasti rukoillen Jumalaa käski jalkani kasvaa Jeesuksen nimessä. En tuntenut yhtään mitään tunnekokemusta ruumiissani enkä sielussani, mutta omin silmin näin kuinka jalkani kasvoi vastauksena rukoukseen. Ja Juhani sanoi naurahtaen: ”No sehän tulla tupsahti vauhdilla!” Aluksi en ollut ollenkaan varma siitä, mitä oli tapahtunut ja oliko jalkani todella kasvanut. Juhani ei epäillyt. Minä olin epävarma. Testasin jalkaa kävelemällä sukkasillani salin lattialla edestakaisin ja ihmettelin. Pian palasin kuitenkin hoitamaan velvollisuuksiani ja aloin esirukoilemaan ihmisten puolesta. Siinä vierähti parikin tuntia. Myöhään illalla ja lopulta poistuessamme kokouspaikasta, kävelin autollemme päin ja ajattelin itsekseni: ”Kyllä tämä taitaakin olla todellista ja jalkani on kasvanut”. Kotiin päästyämme pyysin vielä Katiakin tarkasti katsomaan, että onnunko vasenta jalkaani samalla tavoin kuin ennen kun kävelin asuntomme käytävää edestakaisin. Moneen kertaan hän katsoi ja iloisesti sanoi, että ”et kyllä onnu enää ”! Muutama päivä tapahtuneen jälkeen näin yhden lastenlapsistamme ja sanoin hänelle: ”katsopa kun pappa kävelee. Huomaatko mitään?” Ja heti hän sanoi: ”Pappa, et onnu enää!” Nyt on kohta vuosi kulunut tuosta illasta, ja eikä minun ole enää sen jälkeen tarvinnut pitää koroketta kengässäni - ja Jumalan ihmeteko on pysynyt voimassa! On tapahtunut niin kuin Raamattu julistaa: ”Hän vahvistaa sinun luusi” (Jes. 58:11).

Yes, God is good